Nähdään taas pian

                                                              (http://www.guardian.co.uk/education/2007/dec/05/tefl-ghana)

Kaikista viimeisin vaihto- opiskelustani Malawissa kertova blogi- kirjoitus lähtee nyt tästä, super- hyper- mahtava- postaus siis luvassa, the final countdown!

Tänään saimme päätökseen kaikki tämän lukukauden kokeet Chancossa, terveys- kurssi  koe pidettiin siis viimeisimpänä. Viime viikolla teimme maaseutu- kurssin kokeen, josta taisinkin jo mainita toiseksi viimeisessä päivityksessä. Maaseutu- kurssin koe oli todella vaikea, tuntui etten oikein saanut muodostettua yhtään järkevää sanaa paperille..pelottaa etten pääse koko kurssia läpi mikäli saan kokeesta hylätyn. Oikeastaan kaikki kysymykset maaseutu- kurssin kokeessa olivat esseemuotoisia, ensimmäinen tehtävä oli kaikille pakollinen ja sen jälkeen sain valita kolme tehtävää viidestä eri vaihtoehdosta. Kokeessa piti mm. selittää Malawin maaseutulain ja tavanomaisen maanomistuksen muutosta vuodesta 1967 tähän päivään saakka. Okei, tuollainen kysymys voi olla ihan iisi paikallisille opiskelijoille, mutta entäpäs me suomi- tyttäret? Tuntuu, että opettaja olisi ehkä voinut hieman tehdä erilaisen kokeen meille vaihtareille..ihan vain tiedoksi kaikille mihin kannattaa varautua mikäli tulee Chancoon opiskelemaan.

Olemme viettäneet viimeisen viikkomme Blantyressa, joka sijaitsee noin 65 km päässä Zombasta. Saimme sovittua majoituksen Big Brother nimiseen lodgeen Blantyren keskustassa koko viikon ajaksi, olemme olleet hyvin tyytyväisiä kyseiseen majapaikkaan vaikka taso ei olekaan mitään luksusluokkaa.  Ollaan tutustuttu enemmänkin Blantyreen kaupunkina sekä Limbeen, joka on tavallaan esikaupunki Blantyren kupeessa. Olen kiitollinen siitä, että nyt ennen kotiin lähtöä on ollut viikko aikaa esim. ostella tuliaisia, vaatteita ja kenkiä (Suomeen en ihan sandaaleissa lähde ja tennarit sanoivat sopimuksensa irti jo lokakuun aikana), nauttia viimeisistä hetkistä Malawissa yms.

Menomatkamme minibussilla Blantyreen 13.2 oli aikamoista extrem- hommaa niin sanotusti. Zomba-Blanytre välisellä tieosuudella piti käyttää kiertotietä, joka oli kunnoltaan hyvin huono. Edelleen päiväkausia jatkuneet sateet ovat tehneet Malawin asfaltoimattomista tieosuuksista haasteellisia taipaleita matkata. Kapeaakin kapeampi tie mutkitteli maaseudun laitamia pitkin ja niin, vastaan tuli koko ajan autoja mikä lisäsi haastetta minibussillemme ohitustilanteissa. Tie oli täynnä järkyttäviä kuoppia ja muta- lällykkää, oikeasti pelkäsin todella paljon tuota minibussimatkaa. Välillä bussi kallistelli siihen malliin, että me suomi- tytöt ajateltiin bussin olevan kohta täynnä vettä ja mutaa. Mikä ihana tapa kuolla minibussissa lämäisellä maaseututiellä Zomban laitamilla..onneksi kuitenkin selvittiin ehjin nahoin. Vaikka vielä Blantyreen tultaessa pidin rystyset valkoisena kiinni siitä minidösän penkistä, ihan vain varmuuden varalta…

Sataa, sataa ropisee..Blantyressa on satanut nyt koko ajan siitä lähtien, kun saavuimme tänne eli lähes viikon ajan. Pientä flunssan poikasta on jo ilmassa, koska ollaan onnistuttu vilustuttamaan itsemme rämpiessä sateessa sandaalit jalassa. Ei siinä mitään, ei anneta pienten kurkkukipujen pilata viimeisiä hetkiä Malawissa.

Asiasta kolmanteen, viime lauantai oli kaikin puolin mitä mahtavin päätös tälle reissullemme Malawissa. Nimittäin osallistuimme lauantaina 16.2 Blantyren Comesa Hallissa järjestettävään ystävänpäivä- musiikkitapahtumaan jossa esiintyivät mm. malawilaiset artistit Maskal, Edgar ndi Davis ja Dan Lu. Oikeastaan tuo kyseinen konsertti oli melkein kuin gaala- illallinen, useimmat paikalliset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Illan odotetuin esiintyjä oli etelä- afrikkalainen afro- jazz- artisti Zahara. Oli aivan mahtavaa nähdä kyseinen artisti livenä, koska pidän todella paljon Zaharan äänestä sekä lauluista. Kyseinen musiikkitapahtuma käynnistyi noin kello seitsemän aikaan alkuillasta ja jatkui aina sinne puoleen yöhön saakka. Tapahtumassa tunnelmaa ylläpiti etelä- afrikkalainen Dj Noxx. Liput konserttiin olivat kaiken kaikkiaan todella hintavat, portilta hintaa lipulle tuli 10000kw eli 25 euroa ja VIP- lippu oli taas 15000kw eli 32 euroa. Me suomi- tytöt oltiin ostettu lippumme jo viikko etukäteen eräältä huoltoasemalta Blantyresta. Maksoimme lipuista 7500kw eli noin 15 euroa.

Meidän viimeinen lauantai- ilta Malawissa tosiaan alkoi herkuttelulla. Ostettiin Shopritesta molemmille ihanan ällömakeat kakkupalat<3

Niin ja tässä vielä kuva Maheu- nimisestä maissi- maito- juomasta, joka on todella suosittua Malawissa. Kyseinen juoma maistuu ehkä hieman samalta kuin meille suomalaisille tutut Elovena- kaurajuomat, hassua.

                                                     Karismaattinen Zahara otti yleisön haltuun ensihetkistä alkaen.

Tunnelma konsertissa oli aluksi aika vaisu ja ihmiset vain istuskelivat penkeillä, juttelivat keskenään sekä söivät tapahtuman yhteydessä toimineessa ruokapisteessä. Kuitenkin illan edetessä tunnelma lämpeni hetki hetkeltä (ehkä se alkoholi oli myös osasyynä siihen) ja loppuillasta useimmat tanssivat jo innolla. Malawilaisessa musiikkitapahtumassa riitti ääntä, naurua, huutoa, vislauksia, taputuksia ja aitoa iloisuutta. Zahara joka oli siis tapahtuman pääesiintyjä kipusi lavalle illan viimeisenä ja tunnelma nousi Comesa Hallissa huippuunsa. Kaikki ihmiset rynnivät lavan eteen päästäkseen kosketusetäisyydelle tuohon yhteen Afrikan mantereen suosituimpaan artistiin. Zaharan esiintyminen oli kaiken kaikkiaan vauhdikas, rytmikäs ja afrikkalaistyylinen, pidin itse todella paljon siitä.

                                   Akustinen kitara on vallitsevin instrumentti Zaharan afro- jazz- tyylisessä musiikissa.

Niin ja sitten illan lopuksi, kun päätimme lähteä takaisin majapaikkaamme niin Comesa Hallin edessä eräs radiotoimittaja tuli haastattelemaan meitä. Anteeksi, mutta tuo kyseinen juttu oli kyllä nolouden huippu. Ensinnäkin me suomi- tytöt oltiin ihan rättiväsyneitä konsertti- illan jälkeen eikä aivot oikein pelanneet täysillä siinä klo 01.00 yöstä. Radiotoimittaja kyseli meiltä, että mitä mieltä olimme konsertista, kuka oli paras esiintyjä ja miten vertailisitte malawilaisia sekä etelä- afrikkalaisia artisteja. Niin ja tuo kyseinen spiikki meni sitten Malawin Capital FM- radioaseman soittoon, että näin..en tiedä, miten sitä tuli itse sönkötettyä englantia radiotoimittajalle, mutta en todellakaan halua kuulla tuota kyseistä haastattelua, haha.

Tassa alapuolella viela video youtubesta suosikistani Zaharalta, olisin halunnut ladata oman videoni viime lauantain keikalta, mutta blogger ei suostunut lataamaan sita (itse asiassa kuulin Zaharan Lengoma- kappaaleen aivan ensimmaisen kerran lentokoneessa kun saavuimme Johannesburgiin aamulla kello viiden aikoihin. Oli kiva kuunnella kyseista kappaletta ja samalla katsella lentokoneen ikkunasta maailman kauneinta auringon nousua Afrikan mantereen ylapuolella, muistan sen hetken aina <3)

Haluaisin kertoa erään aika hassun, mutta toisaalta hienon jutun joka sopii oivaksi lopetuksesi tälle vaihto- blogilleni sekä seikkailuilleni Afrikan sydämessä. Aloitin opiskeluni Jyväskylän yliopistossa siis syksyllä 2010

ja muutin samaisena syksynä kotipaikkakunnaltani kaukaa Pohjois- Suomesta Keski- Suomen maisemiin. Opiskelijoille tyypilliseen tapaan asuin tuon ensimmäisen opiskeluvuoteni, missäs muuallakaan kuin   legendaarisessa Kortepohjan ylioppilaskylässä, tarkemmin ottaen kahden hengen solussa. Tuosta paikasta on todellakin omanlaisensa muistot sekä hyvät että huonot, jokaisen Jyväskylään muuttavan opiskelijan tulisi asua siellä edes kerran. Niin siis asuin Kortepohjassa ollessani soluasunnossa yhden kämppikseni kanssa, joka oli useasti viikonloput poissa Jyväskylästä omalla kotipaikkakunnallaan. Niinpä usein sunnuntait olivat aika tylsiä viikonpäiviä, koska ei ollut oikein mitään tekemistä ja kaupunki oli muutenkin sunnuntaisin aika hiljainen. Kuitenkin sunnuntai- aamuisin tiesin aina herääväni tietyllä tavalla ja se tapa oli mitä miellyttävin. Sen vuoksi toivoin, että sunnuntai- aamut voisivat jatkua vaikka ikuisuuksia, voisin vain löhötä sängylläni ja kuunnella. Arvaatteko mitä kuuntelin sunnuntai- aamuisin melkein sen koko vuoden ajan kun asuin Kortepohjan ylioppilaskylässä?

Kuuntelin sitä mitä olen päässyt nyt kuuntelemaan sen syntysijoille, afrikkalaisten ihmisten elämää. Pääsin siis ainakin ajatuksen tasolla matkustamaan toiselle puolen maailmaa. Ihan vain makoilemalla siinä sängylläni ja sulkemalla silmäni. Nimittäin Kortepohjan ylioppilaskylässä asui seinänaapurinani afrikkalainen pariskunta, joka kutsui muita Jyväskylässä asuvia afrikkalaisia ystäviään joka sunnuntai- aamu heidän kotiinsa musisoimaan sekä nauttimaan sunnuntaibrunssia. Sunnuntai- aamuisin jo kello kahdeksan aikaan seinänaapuristani kantautui rumpujen soitantaa ja afrikkalaista laulantaa mikä oli kauneinta koskaan kuulemaani siihen aikaan. Lisäksi koko kerrostalon rappukäytävään leijaili herkullisen kanaruoan tuoksu. Päivän aikana kävin keskustassa ja palasin takaisin asunnolleni jolloin rappukäytävässä minua vastaan tuli tuon afrikkalaispariskunnan ystäviä pukeutuneena värikkäisiin afrikkalaistyylisiin vaatteisiin. He tervehtivät minua iloisesti ystävällinen hymy kasvoillaan. Tervehdin heitä takaisin ja katsoin ihaillen heidän vaatetustaan, ”mitkä upeat värit ja kuviot heidän vaatteissaan onkaan” muistan ajatelleeni.

Muistan miettineeni, että olisi upeaa saada mahdollisuus matkustaa Afrikkaan ja kokea se aito afrikkalainen kulttuuri ihan konkreettisesti. Toisaalta tulin myös todella surulliseksi, koska mietin kaikkia asioita mitä minun tulisi tehdä ennen kuin matka Afrikkaan olisi mahdollinen. Joutuisin tekemään kesätöitä niska hiessä sekä osa- aikatöitä opiskeluideni ohella jotta saisin matkarahat kasaan. Sen vuoksi hautasin siihen aikaan haaveeni ja ajattelin, että ehkä joku päivä eteeni tulee mahdollisuus lähteä matkaan kohti unelmaani. Sanotaanko, että elämä Afrikassa tuntui liian kaukaiselta ajatukselta itselleni. Miten se muka voisi olla mahdollista, että kaukaisen pohjolan tyttö lähtisi tuosta vaan elefanttien ja sarvikuonojen maahan?

Nyt kuitenkin näen silmieni edessä kauniita tummia ihmisiä värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneena, kuulen rumpujen soitantaa sekä haistan paahdetun maissin tuoksun. Tiedän seisovani konkreettisesti Afrikan mantereen maaperällä mikä tuntuu todellakin uskomattomalta. Tässä viimeisten yli neljän kuukauden aikana on välillä tullut pysähdyttyä ja mietittyä, että olen todellakin Afrikassa. Malawi on osoittautunut upeaksi  maaksi kulttuurinsa ja luonnonkauneutensa sekä ihmistensä kautta. En voisi olla enempää onnellinen tästä mahdollisuudesta, että olen saanut kokea elämän Malawissa. Vaihto- oppilaskokemukseni tällä mantereella on ollut mitä hyödyllisin monella eri tavalla. Olen saanut paljon elämänkokemusta, itsevarmuutta, uusia ihmisiä elämääni, uusia ideoita tulevaisuuttani ajatellen sekä kielitaitoni ja ilmaisutapani ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Myönnän sen etten haluaisi vielä lähteä Malawista takaisin Suomeen, koska tästä maasta on todellakin tullut toinen koti minulle. Tunnen olevani täällä yhtä onnellinen ja tyytyväinen elämääni kuin Suomessa, voisinko sanoa jopa enemmän tyytyväisempi kuin Suomessa. Olen varma siitä, että tulen palaamaan Afrikkaan takaisin jossain vaiheessa, Malawiin paluu kuuluu siis suunnitelmiini. Sanotaanko, että Afrikka on ”oman tyylinen”- mantere minulle. Ihmiset, ruoka, musiikki, vaatteet ja kulttuuri ovat omaa silmääni miellyttäviä kaikilla tavoilla. Tulen todellakin ikävöimään kaikkea Malawista lähtöni jälkeen, muistan kaikki ihmiset täällä enkä pysty unohtamaan niitä kaikkein köyhimpiäkään. Tulen joka päivä muistamaan heidän kasvonsa ja elämänsä Malawissa sekä miettimään, että mitenkähän he pärjäävät siellä kaukana.

 Vastoinkäymisiä ja huonoja päiviä tuli tietysti koettua myös Malawissa, mutta kaiken kaikkiaan hyvät kokemukset sekä muistot siivuttavat ne.

Tässä lista vielä kaikista seikkailuni aikana koetuista ihanista ja ikimuistoisista jutuista/ihmisistä/eläimistä jne. joita jään kaipaamaan kyynel silmässä sekä muistelemaan lämmöllä, ”parhaimmat palat” tulevat tässä:

-          Ihana, mutta ah niin ahdasmielinen käpykylämme Zomba (emme haluaisin muistaa sinua, mutta sinua on niin vaikea unohtaa kaiken kokemamme jälkeen)

-        -   Rakas opinahjomme Chanco eli Chancellor College. Niitä käytäviä, luokkahuoneita, kirjaston ummehtuneen hajuisia kirjoja, ylihitaita tietokoneita, niitä tulee kaikkia niin ikävä. Varsinkin Chancon piha- alue, joka oli aina niin kauniisti hoidettu ja mitkä ihanat kukkaistutukset, kiitos ahkerat puutarhurit.

-       -    Kaikki mahtavat ja persoonalliset opettajat sekä henkilökunnan tyypit Chancossa, tulen aina muistamaan teidät. Varsinkin sosiologian laitoksen sihteerin. Kiitokset opettajille kaikista uusista tiedoista ja taidoista joita saimme Malawissa vaihtomme aikana oppia, arvostan sitä oikeasti todella paljon, KIITOS.

-          - Tulen ikävöimään myös kaikkia luokkakavereitamme, oli ilo tutustua jokaiseen vähän enemmän tai vähemmän, toivon heille kaikkea hyvää tulevaisuuteen sekä opiskeluihin.

-          - Meidän ikioma Guest House ja kaikki ne söpöt pikkutorakat sekä hämähäkit siellä. Ai niin ja ne kanat sekä tiput pihamaalla, taisi muutama pikkuapinakin näkyä, ikävä niitä kaikkia<3 sekä tietysti kämppiksemme vaikka ei aina tultu oikein toimeen keskenämme niin silti ihan okei tyyppejä.

-         -  Meidän Guest Housen ”care taker” eli meidän isännöitsijämme, vanhahko malawilainen mieshenkilö. Kaikista erimielisyyksistä huolimatta kyseinen papparainen oli ystävällinen ja lämminhenkinen vuokra- isäntämme, ainakin haluaisin uskoa niin. Se ”Do you understand?”- lausahdus soi vieläkin päässäni, mutta hei ei huolta pappa, me ymmärretään täysin.

-          - Meidän kämppämme pihavartijat sekä nais- että miespuoleiset. Kiitos kun jaksoitte värjötellä yökaudet vesisateessa talomme kuistilla odottaen, että me kaksi mazungua tullaan aamu neljältä baarista kotiin, kiitos että suojelitte meitä(sekä naisvartijoille niistä lettien teosta, pyykkien pesusta sekä hyvien malawilaisten biisien kertomisesta)

-          - Ihanan vilkas Market Place Zombassa, aina tuoreet hedelmät ja vihannekset, muistan myös Shopriten sekä Metro- kaupan.

-          - Kaunis Zomba- vuori sekä Ku Chawe- hotelli siellä (nii ja se Skyband- nettikortti jonka ostin sieltä ja se kului loppuun 3 päivässä vaikka sen oli tarkoitus kestää 30 päivää, mutta en muistele pahalla).

-         -  Upea Botanical Garden Zombassa, todellakin melkein kuin aito viidakko keskellä pikkuista kylää. Ihana Annie’s Lodge Botanical Gardenin lähettyvillä, todellakin ihana paikka, hyvää ruokaa.

-         -  Tasty Bites- niminen ravintola Zomban keskustassa ja meidän ihanat tarjoilija- pojat siellä, aina niin iloinen ja ystävällinen palvelu <3 niin ja ruoka maukkaissa paloissa on PARASTA koko Zombassa.

                                                                                Me suomi- tytöt ja meidän pojat : )

-          - Herkulliset ruoat Malawissa: Samoosat, Chambo- kala, chipsit, kana, nsima jne. Niin ja Cokis sekä Fanta, Sprite, Sobo jne. Muistan teidät kaikki.

-          - Zomban bussiasema ja meidän omat suharit ”hyeenat ” siellä, ”love you 4ever !!”<3 ja muutenkin kaikki ihanat minibussi- matkat joita tuli koettua Malawissa olon aikana monta, muistan aina ne kaikki biisit sekä sen leppoisan matkan teon, sitä jään todellakin kaipaamaan. Kiitos myös kuuluu kaikille matkamme aikana tavatuille taksi- suhareille, ilman teitä ei oltaisi päästy mihinkään.

-         -  Zomban Immigration office ja henkilökunta siellä, voin kyllä todeta että on maailman ”tehokkain ja tuloksekkain” maahanmuuttovirasto niin sanotusti. ”Yes, yes”- mies toimi pomona, yksi tyyppi pelasi työaikanaan 90- luvun versiota nintendo- pelistä ja toinen taas katseli ihaillen kyttäleffaa jossa Jamie Foxx näyttelee pääosassa neuvokasta FBI- poliisia. Hah, hei pojat te osaatte todellakin hommanne, go for it! P.S. Olisi ollut ihan kiva saada ne viisumileimat passeihin tässä yli neljän kuukauden aikana, mut  ”yes, yes” kyllä hommat hoituu ajallaan...

-          - Matolalla matkustaminen, parasta ja hauskinta mitä tähän asti olen kokenut. Oli aivan mahtavaa kokea se vapauden tunne, kun pääsee matkustamaan lava- auton lavalla, pitää vain lujasti kiinni ja antaa tuuleen hulmutella hiuksia, niin siistiä!!

                      Viimeisin matolalla matkustaminen Blantyressa viimeisimpänä päivänä, mitä parhautta! <3

-         -  Malawilainen musiikki/afrikkalaiset hittikappaleet joita tuli kuunneltua vaihdon aikana enemmän kuin tarpeeksi, oli ihana tanssia niiden tahtiin ja antaa vain rytmin viedä. Niin ja tietysti meidän omat suomi- idolimme Tauski ja Janne Hurme, ollaan selvitty pahimmista raivonpuuskista heidän biisiensä avulla, niin ja tietysti mun oma idoli, Phil Collins <3

-          - Kaikki yökerhot ja baarit joissa tuli hulinoitua Malawissa olon aikana, muistan edelleenkin kaikki kommellukset mitä missäkin tapahtui, hauskaa oli ei voi muuta sanoa.

-          - Liwonden kansallispuisto ja kaikki upeat eläimet siellä, varsinkin elefantit. Nkopolan kylä sekä Mangochi ovat myös muistoissani, kauniita maisemia sekä ihania ihmisiä, tuli nähtyä aitoa afrikkalaista elämää. Henkeäsalpaavan kaunis Mulanje- vuori sekä upea Majeten villieläin reservaatti.

-         -  Lake Malawin ja Cape Maclearin upeat maisemat, kaunis luonto sekä ihanat elämäniloiset ihmiset siellä, Taipei Garden Lodge ja sen ihana henkilökunta sekä Tomtom- koira, djempe- rumpujen rytmit rannalla sekä ne rasta- juipit siellä  (olittehan te ihan okei jätkiä vaikka ei me teistä oikeasti nyt tykätä..sori vaan)

-          - Carlsbergin- olut, jään niiiiin ”kaipaamaan” sitä, tunnetaan lempinimeltään ”Green” Malawissa päin. Valehtelematta tuli litkittyä varmaan yli sata pulloa greeniä koko reissun aikana (anteeksi tästä tiedosta vaan kaikille, mutta olutta voi juoda myös ruoan kera). Suussani maistuu edelleenkin tuo maltainen makusi sekä hajusi on myös pinttynyt useimpiin vaatteisiini joita pidin ylläni baari-reissuilla, kiitos siitä. Kaljamahaa en vielä omista, joten ei hätää. Yhtä timmissä kunnossa ollaan kuin ennenkin. Kuitenkin jos joku tuo eteeni Suomeen palatessani olut- pullon niin juoksen suoraan vessaan oksentamaan, se on varma.

-          - Etiopian intensiivi- kurssi, Addis Ababa oli upea kaupunki ja North- South- South- ohjelman järjestämä kurssi todella mielenkiintoinen, hieno kokemus kaiken kaikkiaan. Oli mahtavaa tavata kaikki ne ihmiset siellä sekä nähdä meidän omia suomi- tyttöjä siellä päin.

-         -  Pääkaupunki Lilongwe ja Blantyre, mukavia sekä ei- niin -mukavia muistoja kyseisistä paikoista. Ylipäätään kaikki reissut ympäri Malawia olivat omalla tavallaan elämyksiä.

-          - Kaikista eniten jään kuitenkin ikävöimään kaikkia niitä mahtavia ja persoonallisia tyyppejä, joihin olen tämän matkan aikana tutustunut. Tämäkään reissu ei olisi ollut mitään ilman tutustumista malawilaisiin ihmisiin ja heidän tapaansa elää. Tietysti välillä on ollut hankaluuksia erilaisten näkemysten ja kulttuuristen juttujen kanssa, mutta ihmiset Malawissa eivät ole pitkävihaisia. Parasta mitä elämässä tiedän on todellakin uusiin ihmisiin tutustuminen ja heidän saaminen osaksi omaa elämääni.

-          - Olen myös iloinen ja onnellinen siitä, että sain kokea seikkailuni sekä hauskat jutut yhdessä ystäväni Elinan kanssa. Selvittiin pahimmista ärsytyksen- puuskista huumorin ja naurun avulla. Me suomi- tytöt todellakin näytettiin, että mistä meidät pohjoisen ”kylmät muijat” on oikein tehty ja pidettiin Suomen lippu korkealla. Meidän silmillehän ei niin vain hypitä, täältä pesee takaisin, CAN’T  TOUCH  THIS!

Nyt kuitenkin sanon hyvästi tai pikemminkin nähdään taas pian Malawille. Edes sanat eivät riitä kuvaamaan sitä miten onnellinen olen tästä mahdollisuudesta, joka on kasvattanut minua henkisesti sekä muuttanut elämäni suunnan uudempaan. Olen ylpeä siitä, että uskalsin ottaa haasteen vastaan ja lähteä matkaan kohti tuntematonta. Löysin vihdoinkin puuttuvan palasen omaan sydämeeni tämän maan myötä.

On aika palata takaisin alkuperäiseen kotiin eli omille juurilleen. Täältä tullaan lumen ja tuhansien järvien luvattu maa, rakas Suomi.

                                                        Phil, vie meidät kotiin ! <3

P.S. Niin ja ISO KIITOS kaikille ketkä ovat jaksaneet lukea tätä vaihto- blogiani ja seurata sitä kautta elämääni Afrikan sydämessä, arvostan sitä todella.

Zikomo!

Auttamisen iloa ja viimeisten hetkien haikeutta

Nyt on sitten jo kaksi koetta takanapäin Chancossa, viime perjantaina kävimme tekemässä sukupuoli- kurssin kokeen. Sukupuoli- kurssin koe oli henkilökohtaisesti itselleni aika vaikea, vähän pelottaa pääsenköhän edes läpi kyseistä kurssia. Kokeessa oli termien selityksiä mm. sukupuolisiin stereotypioihin ja patriarkaaliseen systeemiin liittyen. Muut tehtävät kokeessa olivat tosi haastavia esseemuotoisia kysymyksiä. Sanotaanko, että hyvä sanavarasto ja muisti ovat todellakin tarpeen, jotta vastauksista saa muodostettua ehjän kokonaisuuden. Kokeessa piti vastata kolmeen tehtävään ja vaihtoehtoja oli viisi. Niin ja kyseisessä kokeessa aikaa oli käytettävissä vain kaksi tuntia, joka oli todella vähän. Ainakin itselläni menee puolet ajasta siihen kun yrittää miettiä sanoja paperille tuolta aivojen sopukoista sekä muodostaa järkeviä lauseita englanniksi, mutta tässähän sitä oppii. Veikkaan, että saatan päästä kyseisen kurssin juuri rimaa hipoen läpi, ainakin mitä kokeesta jäi vähän huono tuntuma omista mahdollisuuksista. Sukupuoli- kurssi oli kokonaisuudessaan yksi mielenkiintoisimmista kursseista lukukautemme aikana. Aiheet olivat kaikki itseäni kiinnostavia ja mielellään esim. tuli etsittyä lisätietoa sukupuolten rooleista malawilaisessa yhteiskunnassa.Seuraavaksi vuorossa on maaseutu- kurssin loppukoe ja ensiviikon maanantaina viimeinen koe liittyen terveys- kurssiin. Nyt alkoi jännittämään tuo maaseutu- kurssin koe, joka on osoittautunut kurssi sisällöltään haastavaksi. Onneksi tässä on vielä aikaa kerrata nippelitietoa muistiinpanoista ja sitten se ”the final test” koittaa...pitäkäähän peukkuja pystyssä puolestani!

En tiedä muistaako kukaan sitä kun viime syksyn eräässä päivityksessäni kirosin letit sinne alimpaan kastiin (jouduin siis poistattamaan one-by-one lettini n. kolmen viikon kuluttua niiden laitosta à menivät piloille väärien hoito- ohjeiden vuoksi, ai niin eihän se kampaaja edes antanut mitään hoito- ohjeita, haha. Niin ja sain myöhemmin kuulla, että maksoin kolminkertaisen hinnan leteistä, vielä kerran HAHA!) Nyt kuitenkaan en voinut vastustaa kiusausta vaan päätin uudemman kerran koittaa lettipäänä olemista. Suomessa lettien laitto ei ole niin yleistä tai muutenkaan lopputulos ei välttämättä ole sellainen kuin mitä esim. silloin kun letit laitattaa Afrikan mantereella. Palkkasin kaksi naispuoleista tuttavaani Zombasta hovikampaajikseni ja pyysin heitä taikomaan minulle cornrows- malliset letit: 

                                                                http://www.girlishh.com/different-hairstyles-with-kinky-twist-hair/

                                                      

                                                                    http://curlychic.com/police-appearance-policy-raises-racial-issues/

Otin tähän esimerkkikuviksi joitain kuvia netistä, antaa vähän osviittaa siitä minkälaisia cornrows- lettejä mm. Malawissa tehdään.

Ostin itse eräästä kosmetiikan tukkuliikkeestä irtohiuksia neljä pakettia (hintaa yhteensä 1000kw, todella edullista) sekä hiusöljyä. Sitten vain kampa ja tekohiukset mukaan sekä kuvien kera malawilaisten tuttavieni luokse. Cornrows- letit tehtiin meidän kämppämme etuverannalla, maksoin naisille kelpo summan lettien teosta yhteensä n. 2000kw eli 4-5 euroa. Kiva, että oikeastaan kaikki naispuoleiset (huom! myös osa miehistä) osaavat tehdä lettejä hiuksiin todella taitavasti, ammattilaisia todellakin.

Tosin näiden lettien pois ottamisen jälkeen itken taas karvaita kyyneliä, kun päästäni lähtee tupoittain hiuksia ja päänahka on osittain kuivunut/hilseilevä/likainen jne. Sori vaan, en ehkä koskaan opi virheistäni vaan toistan ne aina uudelleen, mut hei me eletään vaan kerran!

Tähän väliin taas kerran veden kielelle saava ruokaan liittyvä postaus, päätin tällä kertaa laittaa kuvan nsimasta, joka on tyypillisin ruoka malawilaisille (nsima= maissijauhoista tehtyä muusia, jota syödään käsin) Nsima ei itsessään oikeastaan maistu millekään vaan sitä tavallaan esim. dipataan grillikastikkeeseen tai syödään kanan kera.

        Näiden kuvien herkullinen nsima- annos nautittiin antaumuksella Annie’s Lodge- nimisessä paikassa Zombassa.

Näin reissumme Malawissa todellakin lähenee loppua päivä päivältä, enää noin viikko aikaa vain, yhyy..lähtö Malawista ei tule olemaan helppo itselleni. Saattaa olla, että matkan aikana Blantyren Chilekan- lentokentälle olen itkenyt silmäni verenpunaisiksi ja niistänyt kaikki nenäliinat räkäisiksi..

Tosiaan, näin reissumme viimeisinä hetkinä olemme päättäneet tehdä jotain hyvää ja muita ihmisiä hyödyttäviä tekoja. Olemme esim. lahjoittaneet vanhoja vaatteitamme, vedenkeittimen , retkikattilan, pakasterasioita, henkareita, ruokaa jne. paikallisille tuttavillemme täällä Zombassa (koska kaikki tavarat + tuliaiset eivät todellakaan mahdu 75 litran rinkkaani, silmäteräni eli ihana djembe- rumpu vie jo suurimman osan tilasta). Tutustuimme Malawissa olomme aikana erääseen poikaan nimeltä Peter, joka useasti pysähtyi kylällä vastaan tullessa juttelemaan kanssamme. Kyseinen poika on iältään 13- vuotias ja hyvin määrätietoinen tulevaisuuden suunnitelmiensa suhteen (sanoi ryhtyvänsä isona pankkivirkailijaksi). Lahjoitimme Peterin perheelle (hänen äidilleen ja siskolleen) pari pussillista vanhoja vaatteitamme. He olivat lahjoituksistamme hyvin kiitollisia ja otimme muistoksi muutamia valokuvia heidän kanssaan. Olen myös lahjoittanut muutamia käyttötavaroita sekä ruokaa pihavartijoillemme. On todellakin ollut ilo auttaa ihmisiä täällä tällaisten pienten tekojen avulla joilla voi olla paljonkin merkitystä.

Päätimme myös suorittaa 11.2 pienen visiitin Zomban alueella sijaitsevaan orpolapsille tarkoitettuun päiväkeskukseen nimeltään Grace Orphan Care Center, joka sijaitsee noin parin kilometrin päässä keskustasta. Veimme tuliaisiksi orvoille vaatteitamme, käyttötavaroita sekä ruokaa. Meidät otettiin lahjoituksinemme sydämellisesti vastaan orpokodin henkilökunnan sekä asukkien toimesta. Saapuessamme orpojen päiväkeskuksen pihaan lapset hyppivät innoissaan ja huusivat tuttuun tapaan ”mazungu!” – huutoja. Kaksi pikkuista orpopoikaa alkoivat itkemään aivan hysteerisesti nähdessään meidät kaksi mazungua. Onneksi itku ja pelko kuitenkin laantuivat, kun toimme lapsille tuliaisina keksejä ja mehua. 

                    Pelaamassa jalkapalloa lasten kanssa Grace Orphan Care Centerin tiloissa, hyviä olivat pelaamaan!

“Tarratuokio” leikkien ja pelien välissä. Kiinnitimme tarroja lasten kasvoihin, kuulemma ”tarratuokiot” ovat todella     suosittuja orpojen päiväkeskuksessa: )

Aivan aluksi pääsimme leikkimään ja pelaamaan pallopelejä lasten kanssa sekä auttamaan mehu- keksi- tarjoilujen kanssa. Lapsia orpojen päiväkeskuksessa oli vierailu hetkellämme ainakin yli kaksikymmentä, joten vilskettä ja vipinää riitti. Iältään orpolapset olivat noin 3-6- vuotiaita. Useimmat lapsista eivät ujostelleet lainkaan meitä mazunguja vaan tulivat innoissaan kosketusetäisyydelle sekä reippaasti pelailivat jalkapalloa meidän kanssa. Hauskaa oli vaikka välillä lapsille tuli keskenään riitaa sekä kinastelua siitä kenen vuoro on potkaista palloa. Päiväkeskuksessa oli vierailuhetkellämme noin kuusi henkilökunnan työntekijää. He kertoivat meille päiväkeskuksen toiminnasta mielellään sekä kiittelivät meitä kovasti lahjoituksistamme. Teimme myös yhdessä rahallisen 10000 kwachan eli noin 20 euron lahjoituksen orpojen päiväkeskukselle. Allekirjoitimme viralliset paperit leimoineen ja ikuistimme lahjoitustapahtumat valokuvin. Nimemme jäävät siis niin sanotusti historian kirjoihin.

           Grace Orphan Care Centerin suloiset orpolapset, kamerani taisi välillä kiinnostaa enemmän kuin ”tarratuokio”: )

Vierailumme orpojen päiväkeskuksessa kesti noin parisen tuntia, jonka jälkeen joidenkin lasten äidit tulivat hakemaan heitä kotiin (päiväkeskuksessa oli myös ilmeisesti sellaisia lapsia joiden äiti oli vielä elossa, mutta isä oli kuollut, heidätkin siis lasketaan orvoiksi). Kaikki lapset päiväkeskuksessa olivat lähtöisin hyvin köyhistä perheistä, jotka asuvat pääosin pienissä kylissä ja maaseudulla Zomban alueella. Toivon todellakin, että meidän rahalliset sekä materiaaliset lahjoitukset käytettään parhaimmalla mahdollisella tavalla eli orpojen hyväksi.

                                              Pääsimme tarjoilemaan henkilökunnan apuna keksejä sekä mehua lapsille.

                                                                                   Keksit ja mehu olivat hyvää!

Omat tuntemukseni orpojen päiväkeskuksessa vierailun jälkeen olivat haikeat, mutta iloiset. Oli todella mielenkiintoista ja ”omaa maailmankatsomusta avartavaa” vierailla orpolasten luona sekä tuoda omalta osaltaan iloa heidän elämäänsä. Päiväkeskuksen yhteydessä toimi myös pienimuotoinen koulu, jossa lapsia opetettiin mm. lukemaan ja laskemaan. Eräs henkilökuntaan kuuluva mies kertoi meille, että lahjoitukset joita päiväkeskus saa niin osa rahoista käytetään mm. orpolasten koulutuksen tukemiseen. Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen orpolapsista saisi mahdollisuuden koulutukseen ja sitä kautta hyvään elämään. Kaikille oikeus ”hyvään elämään” ei tule itsestään, se tuli todettua orpojen luona vierailun päätteeksi.

                                         Yhteispotretti Grace Orphan Care Centerin ystävällisen henkilökunnan kanssa.

Nyt sitten viimeisen viikon viettoon, yritetään ottaa kaikki irti Malawista ”for the last time”. Tulen kirjoittamaan tämän blogi- päivityksen jälkeen vielä yhden päivityksen (ensiviikon alussa) ennen Suomeen paluuta, joten kannattaa pysyä mukana loppuun saakka.

Hei hei Zomba (vaikkakin pyörähdämme katsomassa sinua vielä viimeisen kerran ensiviikon maanantaina terveys- kurssin kokeen merkeissä, mut anyway), täältä tullaan Blantyre!

Niin ja tähän loppuun päätin linkittää oululaislähtöisen iskelmä- artisti Johanna Pakosen ”Anna yksi yö”- kipaleen(ideana saada hieman jotain suomalaista säväystä tähän vaihto- blogiin kielen lisäksi) Olisin kyllä oikeasti halunnut laittaa Philin kipaleen ”One more night”, mutta päätin suosia kotimaista tällä kertaa.

Tämän kappaleen myötä toivon vielä monta yötä lisää rakkaan Malawini kanssa <3 sydämeni tosiaankin lyö vain Afrikan mantereelle..